Ystävyydestä
Maanantaina 9. helmikuuta 2015 |Kalenterissani lukee ISOILLA KIRJAIMILLA viikon 7 kohdalla: "Kirjoitus seurakunnan blogiin!!!!" Olen pari viikkoa katsellut merkintää ja pyöritellyt päässäni aiheita, kunnes jossain vaiheessa hoksasin, että kyseisellä viikollahan on ystävänpäivä. Heureka, kirjoitanpa ystävyydestä. Ja siitäpä syntyikin aivomyrskyn seurauksena suoranainen aivosolmu, joka ei ota auetakseen. Liian paljon ideoita, punainen lanka hukassa ja deadline tuli vastaan. A-p-u-v-a nyt on sitten vain kirjoitettava!
Ystävyys määritellään kahden tai useamman ihmisen väliseksi ihmissuhteeksi, joka on tuttavuutta läheisempää. No johan on yksinkertaista. Ja niin olikin siihen asti, kun aloin miettimään minkälaista ystävyyttä minun elämässäni on ja niiden kautta määrittelin muutamia erilaisia ystävyyden tasoja; tosiystäviä, sydänystäviä, asiayhteysystäviä ja ystäväapuystäviä. Ja kun oikein laveasti ajattelemme, huomaamme, että meillä kaikilla on ystäviä.
Joku on joskus sanonut, että ystäväsi on hän joka tietää sinusta kaiken ja silti pitää sinusta. Ajatella, että ystäväsi tietäessään kaiken sinusta - vieläkin pitää sinusta. Tosiystävä on rinnallasi myös vaikeina aikoina - silloinkin kun muut sinut hylkäävät. Sananlaskussakin sanotaan, että hädässä ystävä tunnetaan.
Voin tunnustaa olevan onnellinen ihminen ystävien suhteen. Olen löytänyt elämääni tosiystäviä, sydänystäviä, ystäväapuystäviä ja asiayhteysystäviä. Minulla on jo lapsuudessa solmittuja ja edelleen jatkuvia ystävyyssuhteita sekä elämän polun varrelta saatuja uusia ystäviä. Minulla on tosiystäviä, jotka tietävät ja tuntevat minut läpikotaisin. Ystäviä, jotka jollain merkillisellä tavalla vaistoavat sen milloin olen kuuntelijan ja lohdutuksen tarpeessa. Minulla on ystäviä, jotka kestävät myös heikkouteni ja rikkinäisyyteni. Tosiystävät ovat olleet vaikeina aikoina tukenani ja yhdessä kanssani koonneet minua ehjäksi.
Olen kiitollinen kaikista ystävistäni - myös edesmenneistä. Ystävyys on asia, joka ei lopu, vaikka kuolemakin tulisi väliin. Tosiystävyys ei kärsi välimatkasta tai pitkästä ajasta tapaamisten välillä. Yhteisiä muistoja ei voi ottaa pois, ne ovat aina pääomana elämän matkalla.
Marleena Ansion runossa sanotetaan ystävyyttä näin:
"Toivoisin olevani olkapää,
johon voit nojata,
kun tukea kaipailet.
Toivoisin olevani
kuuleva korva,
jolle huolesi kertoilet.
Toivoisin olevani
lämmin syli,
kun hellyyttä haikailet.
Toivoisin olevani enkeli,
kun suojelusta tarvitset."
Hyvää ystävänpäivän viikkoa ja ystävänpäivää!
(Alkuperäisen tekstin löydät täältä http://www.hyvinkaanseurakunta.fi/blogi)

